Sammalsota ja somistus

Lumenton, lämmin ja kostea talvi näytti kykynsä. Tontillani olivat nurmikot muuttuneet sammalhetteiköksi. Vaikka kauniiksi väitetään, en luota sen kestävyysarvoihin.  Nyt saivat sadat neliöt kokea kohtalonsa, kunnollisen sammeleenpoistajan. Jotkut alueet vielä kahteenkin kertaan.  Neljän täyspäivällisen tuloksena syntyi kuutiokaupalla tuota vihreää pumpulihötöä.

 Yksi syksyn 2019 projekteista oli ollut suurten lehtipuiden kaato parkkipakan alapuolelta. Varastojen tervahuopakatot kun eivät tykänneet jatkuvasta lehtimassasta.  Syntyi  aarin mentävä aukko, jolle Tieosuuskunta molempien hyödyksi toimitti soransekaista savea.  Paikoin puolimetrisen massan alle saivat jäädä sekä kasa hapantuneita hetittolavoja että myös villiintyneiksi päässyttä Ruttojuuripusikostoa.          Sammmalkasoja tuli kymmeniä. Osa tästä sai uuden tehtävän, kun kärräsin tuota vihreää kultaa peittämään edellä mainittua savisorapintaa. 

En tiedä, kuinka luonto hyväksyy yhdistelmän;  hapanta sammalta kalkkipitoisen saven päällä. Oletan, että myöhemmin alueelle tulisi havumultapenkkeihin joulukuusimetsää.  Ylimääräiset sammalkuutiot  saavat odottaa luovia ratkaisuja maanpeitteeksi. Tai hiekkaan sekoitettuna tekeytymään humukseksi.  Mitään luontoon kuuluvaa en tuhlaa, niistä sa aina uusia kokeiluja ja virikkeitä.